Arkiliikunta, hyötyliikunta, arkiaktiivisuus… terveellisellä toimeliaisuudella on monta nimeä. Monen korvaan niillä on ankea, velvollisuudenmakuinen sointi. Totta kai meistä jokainen tietää, että pitäisi liikkua, pitäisi olla puuhakas ja pitäisi innostaa koko perhe mukaan. Mutta miten saada aikaiseksi?

Älä ota arkiaktiivisuudesta turhia paineita, se tekee aloittamisesta vain entistäkin tahmeampaa. Kokeile sen sijaan tämän artikkelin vinkkejä, ja pääset alkuun lähes huomaamatta!

Passiivisuus ei ole synti, vaan tahaton noidankehä

Tärkeintä on ymmärtää, ettei passivoitumisesta tarvitse kokea syyllisyyttä.

Liikkeelle lähteminen on monille hankalaa, mutta joillekin vielä paljon hankalampaa kuin toisille. Meistä kaikille ei ole alkujaankaan suotu samaa määrää aloitekykyä: esimerkiksi neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD, saattavat nakertaa “ryhtymisenergiaa”.

Passiivisuus saattaa ajan mittaan myös ruokkia itse itseään. Stressaantunut stressaantuu ja väsyy entisestään, kun ei saa kiinni palauttavasta liikkumisesta. Unet saattavat maistua huonommin, jos ei tule ulkoiltua – ja sitten taas väsyttää enemmän. Jos elämäntapa toisaalta kasvattaa hiljalleen painoa, voi kasvaa samalla myös kynnys lähteä liikkeelle.

Passiivisuus ei ole virhe persoonallisuudessasi, vaan useimmiten monen yhteensattuman summa, joka hivuttautuu noidankehäksi. Myös aktiiviurheilija voi väsähtää sohvalle. Siihen ei tarvita välttämättä muuta kuin yksi luunmurtuma pitkine sairauslomineen.

Koko homma kannattaakin aloittaa siitä, että heittää syyllisyyden ja “kyllä mun olisi pitänyt” -ajatukset romukoppaan. Keskity menneiden harmittelun sijaan nykyhetkeen ja testaa, hyötyisitkö aktivoitumisvinkeistämme.

Kun saat ensimmäiset askeleet otettua, huomaat pian, että aktiivisuus ruokkii itseään siinä, missä passiivisuuskin.

Vinkki 1: Ota pieniä askelia

Monelle paras tapa aktiivisemman elämäntavan tavoitteluun on hillittyjen muutosten tekeminen. 

Pikkuaskeleet on myös helpompaa sovittaa arkeen kuin ankarat vaatimukset. Toinen hyvä syy maltilliseen aloittamiseen on se, että esim. rantakuntoon tähtäävät kuntokuurit – puhumattakaan niiden tuloksista – tapaavat jäädä tilapäisiksi rypistyksiksi.

Muista aloittaessasi, että jokainen askel, tuolista nouseminen ja viuhtominen lasketaan! Kehosi ei tiedä, minkälainen “nimilappu” liikkumisen päällä on, vaikka mieli sellaista etsisikin. Hankeen huiskittu lumienkeli ei ole yhtään vähemmän liikuntaa, kuin samojen liikkeiden tekeminen jumppasalin lattialla.

Vinkki 2: Joko tai -ajattelu roskikseen

Toinen “ryhtikuurien” mukana seuraava kiusankappale on joko tai -ajattelu. Treeneistä tulee kyllä mahtava aikaansaamisen fiilis, mutta jos ne jäävät väliin, ilmaantuu jostain yhtä mahtava syyllisyyden peikko. 

Joko tai -ajattelijalle kaksi missattua jumppaa tuntuvat jo syyltä heittää kirves kokonaan kaivoon: “Tämä oli tässä, en taaskaan onnistunut!”

Etsi siis aktiivisuuden “harmaata aluetta” mustavalkoisen sijaan. Kiitä itseäsi jo siitä, että tuli noustua ylös, lähdettyä ulos tai lampsittua portaat (myös portaiden laskeutuminen lasketaan!) Ne ovat iso juttu, etenkin, jos vaihtoehtona oli totaalinen unohtuminen sohvanmutkaan.

Vinkki 3: Hämää itsesi vauhtiin

Monelle meistä aloittaminen on aikaiseksi saamisen hankalin osuus. Aloittaminen taas on sitä hankalampaa, mitä isompaa juttua on lähdössä tekemään. Pieniin on paljon kivempi tarttua, kuten edelläkin jo todettiin! Siksi isot asiat, kuten elämänmuutos, kannattaa tarjoilla itselleen sopivasti hämäten.

Hyvä esimerkki on suursiivous, jonka aloittamista tulee helposti lykättyä päiviä tai viikkoja. Samalle lykkääjälle saattaa kuitenkin käydä niin, että nopeaksi tarkoitettu murusten imuroiminen lattialta ryöstäytyykin suursiivoukseksi. 

Tästä on kysymys myös silloin, kun sinun piti viedä Crocsit jalassa roskat, mutta löydätkin itsesi tunteja myöhemmin leikkaamasta nurmea tai lapioimasta multaa – yhä samat Crocsit jalassasi. Hämäsit itsesi siis Crocseilla luulemaan, että vain piipahdat ulkona, ja samalla tiedostamattasi madalsit myös kynnystäsi “hommailla vähän”.

Itsensä voi hämätä vauhtiin myös tietoisesti. Se toimii näin:

• Anna itsellesi vain 10 minuuttia aikaa tehdä jotakin. Saat esim. imuroida 10 min, sitten on pakko lopettaa! Lopputuloksena on vähintään 10 minuuttia tehokasta imurointia – tai intoutuminen koko kämpän imurointiin.
• Käy ulkona pikaisella happihyppelyllä. Riittää, että kävelet talon ympäri. (Murphyn laki muuten toimii tässäkin: mitä epäsopivammat vaatteet sinulla on ylläsi, sitä kauemmin sinun tekeekin mieli ulkoilla.)
• Jaa kaikki tekemiset minimaalisen pieniksi osasuorituksiksi esimerkiksi Puuhataulun tai Kotityötaulun avulla. Huomaat samalla, miten suunnitelmallisuus auttaa!

Vinkki 4: Ota perhe ja ystävät mukaan

Yhdessä on aina helpompi onnistua. Sovi siis kavereiden tai perheenjäsenten kanssa, että innostatte toisianne aktiivisuuteen. Tehkää toisillenne lupauksia. Sopikaa niiden rikkomisesta sakko – ja ennen kaikkea onnistumisista palkinto.

Lupaukset auttavat teitä olemaan myös suunnitelmallisia. Suunnitelmallisuus tukee onnistumista ja tekee sen myös jälkikäteen näkyväksi: hei, me saimme aikaiseksi tämänkin!

Hyvä menetelmä on esimerkiksi päättää sunnuntaina, mitä seuraavalla viikolla aiotaan tehdä – ja kirjata tekemiset ylös. Koko perheen Puuhataulu on juuri tähän tarkoitukseen suunniteltu apuväline, jolla voit korvata tarralaput.

Vinkki 5: Tee onnistuminen helpoksi ja epäonnistuminen vaikeaksi

Tee viitsimisen puutteesta supervoimasi. Jos sinulla on esimerkiksi taipumusta liialliseen herkutteluun, jätä herkut mahdollisimman ison viitsimispanostuksen taakse. Kaikkein parasta tietenkin on unohtaa mässytettävät kaupan hyllyyn: harva viitsii lähteä enää illalla herkkuhimon ajamana markettiin. 

Seuraava askel on tehdä onnistumisesta helppoa ja mukavaa. 

Esimerkiksi jumppakuminauhaa tulee todennäköisemmin venyteltyä, jos se odottaa työpöydän kulmalla. Vihanneksiakin menee helposti suositellut puoli kiloa päivässä, jos ne ovat näppärästi suikaloituina ulottuvilla. 

Muista myös, ettei lyhyttä happihyppelyä varten ei tarvitse varustaa itseään tai edes leikki-ikäisiä naparetkikamppeisiin: viiden minuutin riehuhillumisen aikana kukaan ei ehdi paleltua, jos kaikki pysyvät koko ajan liikkeessä!

Määräys: EI kieltoja ja motkotusta, edes itselle!

Ihmismielellä on taipumus himoita kiellettyä ja vältellä pakkoa. Tätä psykologien tekemää havaintoa kannattaa hyödyntää sekä itsensä että muiden motivoimisessa.

Jos siis sinulla tai perheelläsi on taipumus jämähtää ruutujen äärelle, kannattaa yhteisestä tekemisestä tehdä houkuttelevaa sen sijaan, että keskittyy kieltoihin, rajoituksiin ja komenteluun.

Saarnaamisen ja kiellot voi kokeilla korvata esimerkiksi Puuhataululla. Se muistuttaa nalkuttamatta, mitä olitte yhdessä suunnitelleet päivän aktiviteeteiksi. 

Jos joskus homma lipsuukin, uudelleen aloittaminen Puuhataulun avulla on vaivatonta: se kun on kuin yhteinen, helppo leikki, ei ryppyotsainen ryhtiliike!

Vinkki:

Harkitse vieraspatjan levittämistä lattialle jatkuvaan käyttöön. Etenkin leikki-ikäisiä se vetää puoleensa kuin magneetti. Ja myönnä pois: sinullakin saattaa käydä mielessä kuperkeikka-ajatus.

Entä voisiko kotona olla maalarinteipillä lattiaan merkitty vyöhyke, jonka saa ylittää vain kyykkyhyppelyillä, karhukävelyllä tai käsiä propellina heiluttaen?