Lapsen tahtoa voi kunnioittaa, vaikka sille joutuisi sanomaan ei

Tahtoikäisen kanssa arki on välillä yhtä tahtojen taistelua.

“EN HALUA pestä hampaita!”
“EN HALUA lopettaa leikkiä!”
“EN HALUA mennä nukkumaan!”

Kun lapsen oma tahto vahvistuu, vanhempi saattaa yrittää välttää jatkuvaa vastakkainasettelua antamalla lapselle mahdollisimman paljon valinnanvaraa.

Valinnanvapaus onkin tärkeää. Lapsen on hyvä saada tehdä päätöksiä ja huomata, että hänen mielipiteellään on merkitystä.

Mutta entä silloin, kun todellista valintaa ei ole?

Jos vastaus ei voi olla ei, onko kyse oikeastaan valinnasta?

Ajatellaan tavallista iltaa.

Lapselta kysytään:

“Pestäisiinkö nyt hampaat?”

Lapsi vastaa:

“EI!”

Mutta hampaat täytyy silti pestä.

Kysymys kuulosti valinnalta, vaikka todellisuudessa lapsella ei ollut mahdollisuutta päättää asiasta.

Lapselle voi olla selkeämpää, että aikuinen kantaa vastuun päätöksestä ja sanoo rauhallisesti:

“Nyt pestään hampaat.”

Lapsi saa silti ajatella:

“Minä en halua pestä hampaita.”

Näiden kahden asian ei tarvitse olla ristiriidassa.

Lapsen ei tarvitse haluta kaikkea sitä, mitä hänen täytyy tehdä.

Lapsen on tärkeää saada tunnistaa oma tahtonsa

Tahtoikä on aikaa, jolloin lapsen oma tahto vahvistuu.

Lapsi harjoittelee sitä, mitä minä haluan, mistä minä pidän ja mitä minä en halua.

Siksi lapsen ei tarvitse ajatella samalla tavalla kuin vanhempansa.

Hän voi olla sitä mieltä, että hampaiden peseminen on maailman typerin keksintö. Hän voi jopa kiukuspäissään päättää:

“Kun olen aikuinen, en pese hampaita IKINÄ!”

Sekin on sallittua.

Aikuisen tehtävänä ei ole vakuuttaa lasta siitä, että hampaiden peseminen olikin hänen oma ideansa. Aikuinen voi hyväksyä lapsen erilaisen tahdon ja pitää samalla kiinni rajasta.

“Tiedän, ettet halua. Silti nyt pestään hampaat.”

Lapsen tahto ja arjen rajat eivät aina kohtaa

Sama näkyy monessa tahtoikäisen tavallisessa arjen tilanteessa.

Lapsi haluaisi jatkaa leikkiä, mutta on aika lähteä päiväkotiin.

Lapsi haluaisi jäädä ulos, mutta on aika tulla syömään.

Lapsi haluaisi valvoa, mutta on aika mennä nukkumaan.

Rajan ei tarvitse tulla lapselle yllätyksenä. Päinvastoin siirtymiä kannattaa ennakoida.

“Saat leikkiä vielä viisi minuuttia. Sitten mennään nukkumaan.”

Näin lapsi saa aikaa valmistautua tulevaan muutokseen. Sujuvien toimien omissa materiaaleissakin ennakointi ja lyhyt, selkeä ohjeistus ovat keskeisiä tapoja helpottaa siirtymiä.

Mutta ennakointikaan ei tarkoita, että lapsen pitäisi olla päätöksestä iloinen.

Hän saa vastustaa.
Hän saa suuttua.
Hän saa pettyä.

Aikuisen ei tarvitse saada lasta ajattelemaan, että nukkumaanmeno olikin hänen oma ideansa.

Tee seuraava vaihe näkyväksi

Tahtoikäisen kanssa siirtymä helpottuu usein silloin, kun lapsen ei tarvitse pitää seuraavia vaiheita mielessään pelkän puheen varassa.

Tässä kuvatuki voi auttaa.

Esimerkiksi Ensin–Sitten-magneeteilla tai Toimintamagneeteilla voidaan näyttää konkreettisesti:

Ensin: lelut paikoilleen
Sitten: hampaat
Lopuksi: iltasatu

Lapsi ei tällöin päätä, pestäänkö hampaat, mutta hän näkee, mitä tapahtuu nyt ja mitä sen jälkeen. Sujuvien toimien Ensin–Sitten-magneetit ja Toimintamagneetit on suunniteltu juuri rutiinien jäsentämiseen, ennakointiin ja arjen siirtymien helpottamiseen.

Pettymyksiä ei tarvitse poistaa lapsen tieltä

Vanhemmasta lapsen pettymys voi tuntua kurjalta.

Tekisi mieli löytää vielä yksi kompromissi, antaa vielä yksi vaihtoehto tai yrittää saada lapsi hyvälle tuulelle.

Mutta kaikkea pettymystä ei tarvitse poistaa.

Lapsi kohtaa väistämättä elämässään tilanteita, joissa asiat eivät mene niin kuin hän haluaisi. Pienissä arkisissa tilanteissa hän saa turvallisen aikuisen rinnalla harjoitella sitä, miltä pettymys tuntuu ja kuinka siitä päästään eteenpäin.

“Harmittaa.”
“Olen vihainen.”
“En saanut mitä halusin.”
“Ja selvisin siitä.”

Lapsen tunnetta ei tarvitse kieltää eikä kiirehtiä pois.

Tunteen voi huomata ja sanoittaa:

“Sinua harmittaa, koska leikki jäi kesken.”

Tunne & toimi -kortteja voi käyttää juuri tällaisten tunteiden tunnistamisen ja sanoittamisen tukena. Korttien tarkoituksena on auttaa lasta tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan sekä käsittelemään erilaisia arjen tilanteita. 

 

Pettymys ei tarkoita, että vanhempi teki väärin

Tahtoikäisen voimakas reaktio voi näyttää isolta.

Lapsi voi itkeä, huutaa tai ilmoittaa, ettei aio enää ikinä pestä hampaita.

Se ei itsessään tarkoita, että pettymys pitäisi poistaa tai aikuisen asettama raja perua.

Aikuinen voi pysyä lähellä ja rauhallisena:

“Tiedän, että harmittaa.”

Samalla raja voi pysyä.

Näin lapsi saa harjoitella pettymysten sietämistä ja omien tunteidensa säätelyä. Samalla hän saa kokemuksen siitä, että oma tahto saa olla olemassa, vaikka se ei aina toteudu.

Lapsuus on hyvä paikka harjoitella tärkeitä taitoja

Lapsen oman tahdon kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että lapsi saa aina päättää.

Päinvastoin lapsuus tarjoaa turvallisen paikan harjoitella kahta rinnakkaista taitoa:

Tunnistamaan oma tahto:
“Mitä minä haluan?”

ja

Sietämään sitä, ettei oma tahto aina toteudu:
“En saanut mitä halusin – ja selvisin siitä.”

Aikuisen tehtävä on kantaa vastuu niistä päätöksistä, joita lapsi ei vielä voi tehdä itse.

Lapsi puolestaan saa harjoitella valitsemista siellä, missä valinta on aito ja olla eri mieltä silloin, kun päätös kuuluu aikuiselle.

Lapsen tahtoa voi kunnioittaa, vaikka sille joutuisi sanomaan ei.

Helpota tahtoikäisen arjen siirtymiä

Kun lapsi näkee, mitä tapahtuu nyt ja mitä seuraavaksi, kaikkea ei tarvitse ratkaista neuvottelemalla tai muistuttelemalla.

Sujuvat Toimet -verkkokaupasta löydät päiväkoti-ikäisille sopivia kuvallisia apuvälineitä rutiinien, siirtymien ja tunnetaitojen harjoitteluun. Verkkokaupassa päiväkoti- ja eskari-ikäisille on oma tuotevalikoimansa.

→ Tutustu Ensin–Sitten-magneetteihin
→ Tutustu Toimintamagneetteihin isoilla kuvilla
→ Tutustu Tunne & toimi -kortteihin